Kun kiukku tulee kylään

Uusi päivä sarastaa verhojen takana. Herääminen ja sen jälkeiset tapahtumat eivät tunnu poikkeavan edellisistä aamuista mitenkään, mutta jokin vaikuttaa olevan pois paikoiltaan. Mitä yön aikana on voinut tapahtua?! Pahaenteinen ajatus valtaa mielesi. Ehkä ulko-ovi jäikin sen verran rakoselleen, että sinut on päässyt yllättämään tutuksi tullut vieras.

Ärtyneisyyden herättävänä syynä voivat olla todella lukuisat asiat. On täysin yksilöllistä, mikä saa ihmisen potemaan epämiellyttävää oloa. Tunne-elämän kuormittuminen, uraan liittyvistä asioista stressaaminen, henkilökohtaisten tavoitteiden epäonnistuminen, täysin ulkopuolinen, negatiivissävytteinen yllätys tai ylikuntoon treenaaminen ovat kaikki esimerkkejä, jotka varmasti joka ikinen tällä pallolla talsiva ihminen tunnistaa. Yhteistä niille kaikille on muutoksien arvaamattomuus. Uuden viikon alkaessa ei todella voi aina tietää, millaisia asioita tulee kohtaamaan. Kaikkeen ei voi valmistautua. Tälläinen tunteisiin käyvä pyörremyrsky jättää todennäköisesti tyhjäksi sekä hämmentyneeksi, ja ensituntuman haihtuessa apeaksi.

Pahan päivän sattuessa kohdalle luonnollinen reaktio on kääntyä toisen ihmisen puoleen.  Tämän seurauksena allapäin ollut henkilö saattaa toki piristyä, mutta ikävä tunnetila vain katoaa hetkellisesti kaikkien niiden kerroksien alle, joista eri tunteet koostuvat. Entä jos seuraavalla kerralla nappaisit tätä epämukavaa tunnetta hartioista, istuttaisit sen alas ja vaadit selityksen sille, mikä sen sai pölähtämään paikalle? Voit myös muistuttaa, että on oikeastaan röyhkeää saapua kutsumatta. Ennen kaikkea on tärkeää löytää yhteisymmärrys tämän tunteesi kanssa. Jokainen ihmisessä kiertävä tunne on syntynyt sinne tietyn asian seurauksena. Tunteiden pois hätyyttelemisen sijaan on huomattavasti kannattavampi vaihtoehto etsiä vastaus ja mahdollisesti ratkaisu siihen, mistä oikein on kyse. Toisin sanoen, kuunnella omaa itseään.

On liian helppoa muuttua niin kuuroksi kuin sokeaksikin sille, mitä itse yksilönä tarvitsee kipeimmiten. Se voi olla rohkeutta päättää suhde, joka myrkyttää olemassa olollaan sieluasi, taitoa huomata milloin tarvitsee lepoa tunteja elämästäsi vievästä työstä, taitoa keventää treenikertoja ja puskemista lajissaan tai pelottomuutta pysähtyä aloilleen tarkastellakseen elämäänsä. Lopulta ihminen kuitenkin aina joutuu totemaan, että on osattava olla urhea ja päättäväinen myös näissä asioissa. Osattava ottaa aikaa vain itselleen eikä kenellekään muulle.

Mutta sitähän elämä on. Välillä olet edellä, välillä laahaat perässä. Joka päivä, joka hetki, pakkaa sekoitetaan uudestaan ja paremmat fiilikset ovat valmiina jaettavaksi. Se on hyvä pitää mielessä näinä hetkinä, kun euforia tuntuu olevan täysin loppuun kulutettu omasta kehosta ja mielestä.