Niin vastenmieliseksi kuin sosiaalisen median ja sen mukana syntyneet lieveilmiöt aina välillä koenkin, oman blogin perustaminen on pyörinyt mielessä enemmän tai vähemmän jo pidemmän aikaa. Kirjoittaminen on ollut luonnollinen tapa kanavoida syntyneet ajatukset siitä lähtien kun kynä on pysynyt edes toisessa kädessä. Ala-asteikäisenä aloitin kirjoituksillani muiden ihmisten vaivaamisen kiikuttamalla niitä luokanopettajallemme arvioitavaksi. Sisältö oli silloin lähinnä 'mitä kettu tekee muiden eläinkavereidensa kanssa', ja jälkeenpäin katsottuna edellä mainittu linja vuosien saatossa alkoi onneksi kehittyä myös vähän monipuolisemmaksi. En välttämättä pysty lupaamaan itselleni tai muillekaan, etteikö seikkailevat eläimet -muotoiset tarinat vielä jonain päivänä jatkuisi, mutta toistaiseksi suunnitelma on pysyä vähän arkisemmissa aiheissa. Uskon tämän suunnitelman olevan paras mahdollinen niin oman kuin mahdollisten lukijoidenkin mielenterveyden kannalta.
Mitään mysteeristä ei minuun persoonana liity, vaikka päätös edes jonkin verran anonyyminä pysyttelemisestä on iskostunut päähäni. Tarkoitukseni on kirjoittaa täällä avoimesti mieltä askarruttavista asioista ja yhtä lailla toivon avointa vuorovaikutusta lukijoilta. Yksin puhuminen käy ennemmin tai myöhemmin tylsäksi, joten sanaisat arkkunsa saa minun puolesta täällä raottaa kuka tahansa.
Paljon on ideoita jatkoa varten ja aikaa rajallisesti. Nähtäväksi jää, millaiseksi tämä toistaiseksi raakile versio minun blogistani alkaa muodostua. Ensimmäiset ns. kunnon postaukset ovat kuitenkin matkalla ja päätymässä myös tänne, elleivät ne kovin pahasti eksy. Toivotaan parasta.
Nyt otan taukoa tästä raskaasta luomistyöstä (jonka pääsyynä on oma osaamattomuuteni bloggerin käyttöön) ja siirryn jatkamaan lauantaipäivän viettoa hieman muissa merkeissä. Ihanaa viikonloppua jokaiselle nämä sanat tavoittaneelle henkilölle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti